perjantai 18. huhtikuuta 2014

Neulegraffitia Kaliforniassa

Olen ihastunut Instagrammin käyttöön (omat kuvani http://instagram.com/tuulamaaria ). Siellä törmäsin Kaliforniassa Santa Barbaran vuorilla tehtävään suureen neulegraffitiprojektiin. Graffitit kootaan vuorille. Ideana on vetää useampien ihmisten huomio luonnossa liikkumiseen. Tekijä, nuori mies (http://instagram.com/yarnbombs), on viime kuukausien aikana kerännyt  neulottuja ja virkattua graffitipalasia 34 eri maasta ja 49 Yhdysvaltain osavaltiosta. Hän esittelee ne kaikki sivuillaan www.yarnbomber.com/collaborators.html . Suomesta on minun lisäkseni vain yksi toinen osanottaja. Lähetin projektiin kaksi työtä. Toinen on osa viime kesän Turun Knit 'n' Tag -neulegraffititapahtumaa. Tuolla joitakin kuvia viime viimekesäisestä + linkki runsaaseen kuva-albumiini.


Tämä lähetettyäni päätin vielä tehdä pienen uuden työn juuri tätä projektia varten. 


Seuraan projektia suurella mielenkiinnolla. Tulee olemaan hienoa nähdä, mikä lopputulos on.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Poikavauvan lippalakki ja virkattu peitto

Sukulaistyttö sai alkuviikosta poikavauvan ja oma tytär odottaa myös poikaa muutaman viikon päästä syntyväksi. Tein tämän lahjaksi ensimmäiselle vauvalle ja teen vähän erilaisen tyttären vauvalle.

Aloitin lippiksen päälaelta.


Kyselin Facebook-ryhmässä ja googlasin vastasyntyneen pään ympärysmittaa. Se on kuulemma n. 35 cm ja mitta päälaelta lakin reunaan on n. 8 cm. Niitten mukaan tein. Mittasin parin kerroksen välein, että sain lisäykset sopivasti. Valmiin lakin ympärys alareunasta on 36,5 cm. Toivottavasti lakki mahtuu, vauva oli aika pieni!

Lanka on puuvillaa, mitä nyt kotona sattui olemaan. Koukku numero 3. Kuvioissa lanka kulkee silmukoitten sisällä, joten langanjuoksuja ei ole. Värinvaihtokohdassa olen aina ottanut uuden värin käyttöön jo viimeisen silmukan läpi, jolloin värinvaihtokohta on terävämpi.



Lähikuva lipasta:


Kiinnitin lipan ensin virkkaamalla, mutta en pitänyt lopputuloksesta. Purin sen kiittyksen ja ompelin lipan paikoilleen. Tässä lipan kiinnityskohta alapuolelta:


Matkatyönä aloittamani vauvanpeitto valmistui myös





lauantai 5. huhtikuuta 2014

Vaippakakku baby showeriin

Tytär numero kaksi on 34 viikkoa raskaana. Ihme kyllä onnistuimme järjestämään hänelle vauvakutsut ilman, että hän ollenkaan ymmärsi, mitä suunniteltiin!

Vaippakakuista kuulin vasta muutama kuukausi sitten. Googlen kuvahaulla 'diaper cake', 'nappy cake' ja 'vaippakakku' niitä tulee kaikenlaisia mahdollisia. Tytär numero 3 halusi, että teemme sellaisen. Mukava sitä olikin tehdä. Yllättävän paljon siihen meni vaippoja, 2½ pakettia kokoa 2.


Aloitetaan rullamalla vaipat ja kiinnittämällä rullat kumilenkeillä, että pysyvät koossa.


Keskellä kannattaa olla jotain, minkä ympärille vaipat kiinnitetään. Olen kuvissa nähnyt käytettävän mm. tuttipulloja. Meillä oli kangaspakan keskellä ollut paksu pahvirulla. Sen ympärille kiinnitin kaksi potkupukua. Joihinkin kakkuihin kätketään sisälle vaikka mitä.


Kukin rivi vaippoja pitää kiinnittää tiukasti. Asettelun aikana kannattaa olla kumilenkki, jonka sisään vaipat työnnetään. Kun rivi on valmis, sidoimme sen tiukasti kahdelta eri korkeudelta pakettinarulla. Kaikkiaan kerroksia tuli neljä. Ylimmässä on vain yksi rivi eikä sisällä enää toppauksena potkupukuja.

Kakun päälle kiinnitettiin nalle. Raukkaa ei oikein saatu pysymään paikallaan muuten kuin että sen takamuksiin pistettiin metallinen neulontapuikko!


Narut peittyvät koristenauhoilla ja ruseteilla, mitä nyt keksiikin. Syntyvä vauva on poika, meillä oli siniset nauhat. Koristeena on toisiinsa ruseteilla sidottuja sukkia ja pikkuvauvan "kengät".

Yhteen kerrokseen halusimme erilaisen koristeen. Ompelin pallonauhan valkoiseen kankaaseen.


Valmiin kakun alaosa:


Baby showerissa ohjelmana oli myös arvaus, milloin vauva syntyy ja minkä kokoinen se on. Toivottavasti se ei synny yhtä myöhässä kuin äitinsä, jonka annettiin mennä 19 päivää yli lasketun ajan!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Vauvanpeitto matkatyönä

Viikko vierähti taas Pohjois-Irlannissa (Irlannin kuvia virkkauskuvien jälkeen). Matkalla pitää aina olla jokin helppo käsityö mukana. Nyt aloitin sitä varten kevyttä virkattua peittoa keskimmäisen tyttären toukokuussa syntyvälle vauvalle. Tässä virkkaamassa Stanstedin kentällä. Sen jälkeen, kun olin syönyt ihanan Prêt-ketjun chicken-avocado voileivän :) Irlannin puolella ei ole Prêtiä, siksi noita sain vain lentokentällä läpikulkumatkalla.




Lankana pääosin Viking Merino Soft (100% merinovilla, superwash). Monivärisessä langassa on mukana bambua ja polyesteriä, Hjertegarnin lanka. Koukku 3½. Puisesta koukusta ei turvatarkastuksessa huomautettu! Peitto on 65 cm leveä, tässä vaiheessa vielä kesken.

Virkkaus on tavallista siksak-virkkausta, lisäykset ja kavennukset 9 pylvään välein. Suurimmaksi osaksi olen tehnyt vain pylväitä, siellä täällä välissä kerros, jossa pylväitten välissä on 1 ketjusilmukka. Lisäykseen ja kavennukseen tulee keventävä reikä, kun lisätessä tekee pylvään sijasta ketjusilmukan ja kaventaessa hyppää edellisen kerroksen kavennussilmukan yli. Lähikuvat tästä:


Pohjois-Irlannissa oli yhtä kaunista kuin ennenkin ja narsissit kukkivat!


Tollymore Forest Park Newcastlen lähellä:




Pohjoisrannikolla:


Uskaltauduin Carrick-a-Rede-riippusillan yli! Ensimmäisen kerran menin siitä vuonna 1983, ennen kuin siinä oli turvaverkkoja. Silloin koko silta oli epävirallinen, vain kalastajien käytössä, toisin kuin nyt, kun se on maan tärkeimpiä turistipaikkoja. Maaliskuussakin ihmisiä riitti.


Pelottava se on, kun pysähtyy keskelle ja katsoo 30 metriä alas kuohuihin. Ja varsinkin, kun pysähtyy ottamaan kuviakin!


Dunluce Castle -rauniot


Ja vielä jyrkkiä kallioita Pohjois-rannikolla



lauantai 15. maaliskuuta 2014

Alpakkatoppi


Tunika on Drops Alpaca Silk -lankaa. Lanka on ihanan kevyttä ja riittoisaa. Vaalea lankaa meni vain 6 kpl 25 gramman keriä ja lisäksi jokaista värillistä lankaa meni pieni osa kerästä. Karvaa siitä valitettavasti lähtee, eli kannattaa käyttää samojen vaatteiden kanssa!

Malli on oma enkä ole tehnyt siitä ohjetta. Alempana muutama vinkki kuvion neulomiseen.



Palmikko on peruspalmikko, jossa on 6+6 silmukkaa ja 10 välikerrosta.

Kaarroke on tehty erillisenä poikittain kädentieltä kädentielle.Värillisiä kerroksia kuviossa on aina 4, sitten 2 krs vaalealla. Jälkimmäinen on oikealla puolella nurja silmukka. Joka 5. silmukalla olen neulonut neulomisvuorossa olevan silmukan yhteen samalla kohdalla olevan edellisen raidan silmukan ja päästänyt välikerrosten silmukat pois puikolta.





lauantai 22. helmikuuta 2014

Vauvan tossut

Tein toukokuussa odotettavalle lapsenlapselleni tossut oman ohjeeni mukaan. Vauva on poika, joten tavallisia pinkkejä ja liiloja värejä en nyt käyttänyt! Lankana ihana Drops Baby Merino. Tuohon ohjeeseen nähden hiukan pienemmät tossut, koska käytin samoja silmukkamääriä, mutta 2½ puikkoja.



maanantai 17. helmikuuta 2014

Värikäs lankarullateline


Nuorimman tyttären muutettua kotoa minulla on ylimääräinen huone, josta parhaillaan teen käsityö-vierashuonetta. Siellä on mm. ompelupöytä ja neulelankojen säilytystilat.

Käsityöblogit-nimisessä Facebook-ryhmässä on meneillään kuukausi, jossa joka päivälle arvottiin DIY-aiheinen postaus. Minulle osui 17.2. Siksi oli hyvä aika juuri nyt tehdä jo pitempään suunnittelemani lankarullateline käsityöhuoneeni seinälle. Lapsena meillä oli aina seinässä teline sekä puolille että lankarullille.

Koska voimakkaat värit ja kirkkaat kuviot ovat minulle tärkein asia sisustuksessa, halusin telineenkin olevan värikäs. Päätin myös, etten sitä varten hanki mitään uutta. Alla joitakin yksityiskohtia kodistani. Telineen pitää olla samaa värikästä maailmaa.



Teline rakentuu yksinkertaisesti: levyyn lyödään nauloja tasaisin välein ja levy kiinnitetään seinälle. Levy on päällystetty revityillä kirkasvärisillä papereilla.

Tarvikkeet:
  • Sopivan kokoinen levy. Minulla 38 x 38 cm kokoinen, 2 cm:n vahvuinen lastulevyhylly
  • 5-6 cm pituisia nauloja (tai ruuveja). Tämänkokoiseen tarvitsin 97 naulaa.
  • Maalia naulojen maalaamiseen, sivellin
  • Jokin, mihin kiinnittää naulat maalaamista ja maalin kuivumista varten. Minulla banaanilaatikko.
  • Vasara
  • Aikakauslehtien kuvia revittyinä
  • Erikeeper-tyyppistä liimaa tai tapettiliisteriä
  • Askartelulakkaa
  • Kynsilakkaa tms naulanpäitten värjäämiseen :)
  • Kiinnitykseen ruuvit, taulukoukut tms.

Pistelin naulat banaanilaatikkoon ja maalasin ne. Olisin itse asiassa halunnut maalata ne pinkeiksi, mutta en löytänyt pinkkiä maalipurkkiani ja olin päättänyt olla ostamatta mitään uutta. Nauloista tuli vaaleankeltaisia, ja lopuksi lakkasin niitten päät kaikenkirjaviksi kynsilakalla.


Revin papereita epäsäännöllisiksi paloiksi. Kannattaa repiä siten päin, ettei tule halkeavasta paperista valkoisia reunoja näkyville. Tein liimaseoksen 50-50 valkoisesta erikeeper-tyyppisestä Scotch-liimasta ja vedestä. Levitin sen paperinpalaan kerrallaan siveltimellä. Aluksi laitoin isompia paloja ja sitten jatkoin, kunnes koko levy ja sen reunat olivat peitossa.


Tässä levy, joka on kokonaan peitetty liimatuilla paperipaloilla. Olen aivan innostunut siitä, se on täsmälleen "minun" väriseni!


Kun kaikki liima oli kunnolla kuivunut, lakkasin kertaalleen värittömällä askartelulakalla. Tähän käyttöön yksi lakkakerros riittää.

Mittasin, että pieniä lankarullia varten naulat kannattaa lyödä 2,5 cm:n välein ja isompia varten 4 cm:n välein. Merkkasin siirrettävään paperiin naulojen kohdat. Sitten söpö kukallinen vasarani pääsi hommiin!

Levyyn tuli 4 riviä tiheämpiä nauloja ja 5 riviä harvempia. Kun naulat oli lyöty, kävin läpi omat ja tyttären kynsilakat ja valitsin kauniita värejä naulojen kantoja varten.



Valmis! Lisäsin telineeseen lankarullia ja hämmästyin, että minulla olikin vain niin vähän ompelulankaa. Olisin luullut, että rullia on enemmän! Aiemmin ne olivat kolmessa eri laatikossa. Teline ei vielä pääse seinälle, koska huoneen sisustus ja järjestely ovat kesken, mutta noinkin se pitää lankarullat järjestyksessä ja näkösällä.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Koukutut kuviolliset lapaset


Halusin uusiin lapasiini jotain kuviota, mutta ilman värien vaihtoa. Näissä on koko ajan samat kaksi lankaa, kuvio muodostuu, kun koukkuamisen peruspisto vaihtuu hunajakennopistoksi.

Minusta on ihana käyttää koukuttuja lapasia, ne ovat niin kiinteät ja lämpimät. Langat Viking Vilma ja Gjästal Maija.Kaksipäinen puinen koukku 4 mm.

Ensimmäistä kertaa käytin kahta pistoa sekaisin ja pari virhettä löytyy! Keskikohta on siis hunajakennopistoja, joissa edellisen kerroksen silmukka nostetaan "nurin". Tuosta löytyy paljon videoita Youtubesta haulla "tunisian crochet honeycomb stitch".


Koukutuissa lapasissa kunnollisen kokoinen peukalokiila on vielä tärkeämpi kuin neulotuissa, koska koukuttu työ on jäykempi ja joustaa vähemmän.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger